Paneelissa pohjoismaiset parlamentaarikot Mats Johansson (m) Ruotsi, Mika Lintilä (kesk) Suomi, Esko-Juhani Tennilä (vas) Suomi, Olemic Thommesen (h) Norja, Ulla-Maj Wideroos (rkp) Suomi, Kimmo Sasi (kok) Suomi.

Kimmo Sasi kuvailee, millaisen informaatiomullistuksen keskellä elämme. Yksittäiset ihmiset markkinoivat itseään netissä, internetvallankumouksen tahti kiihtyy ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Internetvallankumous johtaa myös siihen, että yleisradioyhtiöiden on pohdittava oikeutuksensa uudelleen. Perusteita ei Sasin mukaan kuitenkaan ole ollut epäselvyyttä. Julkisen palvelun perustehtävä on sama kaikissa maissa: tarjota monipuolisia keskusteluja ottaen huomioon myös sivistysnäkökulma, tarjota kulttuuria ja taidetta, ottaa huomioon vähemmistönäkökulma. Sama sisältö löytyy kaikkien maiden julkisen palvelun median ytimestä.

Suomessa Yle ja kotimaiset kaupalliset tekijät pystyvät Sasin mukaan elämään rinta rinnan suuremmitta ongelmitta. "Myös kaupalliset pääkanavat tarjoavat täällä kohtuullisen paljon kotimaista ohjelmistoa ja ulkomainenkin tarjonta parhaasta päästä." Sasin mukaan julkisen palvelun yhtiöiden suurin haaste on globaalissa kilpailussa eikä kotikentällä. Online-palvelujen kehitys on johtanut siihen, että Ylekin on saanut kilpailijakseen sellaisia tekijöitä kuin Google, Youtube jne.

Televisioviestintä kilpailee myös painettujen viestinten kanssa. Pohjoismaissa lehdistöllä on edelleen paljon lukijoita, mutta varsinkin painettu lehti on suurien haasteiden edessä, kun lukijat siirtyvät internetiin. Jos lehdet siirtyisivät maksulliseen internet-tarjontaan, haluavatko lukijat maksaa siitä. Toistaiseksi ainoat kattavat nettisivustot ovat iltapäivälehdillä. Juorut siis kiinnostavat.

Yksi mahdollinen tulevaisuudenstrategia on Sasin visioissa se, että pyritään vahvistamaan kansallista kulttuuria. Ei yksin, vaan vaikkapa yhdessä teleyhtiöden, oppilaitosten ja muiden sisällöntuottajien kanssa. Tällöin kumppaneille annetaan mahdollisuuksia, mutta Ylen ehdoilla. Sisällöntuottajien täytyy sitoutua Ylen periaatteisiin, ja Yleisradio antaa omia sisältöjään jatkojalostettavaksi. Näin saadaan mahdollisimman kattavaa kotimaista sisällöntuotantoa. Yleisradio on aloittanut tämänkaltaisen kumppanuuden "Min morgon" -ohjelman muodossa, Sasi kertoo. "Kun tästä ruotsinkielisestä aamu-tv:stä päätettiin, oli tärkeää, että puoluepoliittisia tai kaupallisia motiiveja ei saa esiintyä taustalla."

Myös Olemic Thommesen Norjasta korostaa median meneillään olevaa mullistusta. Informaatiomelun keskellä on olemassa toiveita siitä, että saataisiin syntymään kansallisen poliittisen keskustelun ja kulttuurikeskustelun kattava areena. Yleisö tarvitsee laadukkaita kanavia. Vertailukohteeksi voi ottaa vaikkapa Italian, jossa on lukuisia ja lukuisia tv-kanavia, mutta kuinka suuri osa niistä on hyviä. Melua ainakin Italian tv:ssä riittää.

Miksi Pohjolan kanavat ovat hyviä? Thommesenin mukaan siksi, että ne kilpailevat julkisen palvelun kanssa. Tämä kilpailu johtaa siihen, että sisällöt ovat keskiössä kaupallisuuden sijaan.

Mediakentän pirstoutuminen on vääjäämätöntä. Siksi on luotava niche-kanavia kapeille yleisöille. Esimerkiksi kulttuurikanavasta on ollut suurta kysyntää. "Olisin voinut sanoa myös business-kanava, sillekin löytyisi yleisönsä", Thommesen toteaa.

Mats Johansson Ruotsista pohtii kysymystä, mikä on ollut yhteisen pohjoismaisen media-areenan kohtalo. Useita yrityksiä on tehty, mutta ne ovat kilpistyneet aiemmin. Miksipä ei yritettäisi pohjoismaista webportaalia. Hän lupaa palattuaan kotiin viedä asian eteenpäin kulttuuriministeriöön.

Johansson tunnustautuu radion ja nimenomaan Ruotsin P1-kanavan vannoutuneeksi kannattajaksi. Se on hänen mukaansa hyvä esimerkki laadusta ja sivistyksestä, jota tarvitaan, vaikka kaikkea muutakin "kivaa" on tullut ympärille.

Esko-Juhani Tennilän mielestä on meneillään vastavallankumouksen yritys eikä mikään vallankumous. Kaupallinen media haastaa Yleisradiota ja pyrkii kaventamaan julkista palvelua. "Miten tähän on tultu ja miksi?" Tennilän vastaus on yksiselitteisesti raha. Tehdään voittoa ja voittoa.

Tennilä Yleisradion hallintoneuvoston jäsenenä oli vierailulla BBC:llä, jossa oli vastaava tilanne: kaupallinen media vaatii, että julkinen palvelu ei saa tulla nettiin. Heidän mielestään yleisradioiden pitäisi lähettää vain tiedotuksia merenkulkijoille ja iltahartauksia. Tennilän mukaan julkisen palvelun pitää olla kaikissa medioissa. Eihän aikoinaan, kun tv tuli, vaadittu, että julkinen palvelu jää vain radioon eikä saisi tulla tv:hen. Miksi nyt sitten vaaditaan, ettei julkinen palvelu saa laajentua.

Ulla-Maj Wideroosille, jolla on ruotsi äidinkielenä Suomessa, on vain yksi vaihtoehto: Yleisradio. Muilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta tarjota palveluja ruotsiksi. Wideroosin mielestä on aivan hullua, että tänä päivänä täytyy vielä juosta anelemassa, että voisi nähdä muita pohjoismaisia kanavia Suomessa. Pohjoismaiset yhtiöt myyvät toisilleen ohjelmia, sen sijaan, että katsojat voisivat itse valita laajemmasta kanavatarjonnasta. Yle lähettää tanskalaisia dekkareita esimerkiksi.

"On itsestäänselvää, että meillä pitää olla radio- ja tv-tuotantoa ruotsiksi." Jotta se toimisi, ainoa vaihtoehto ovat omat kanavat. Vihdoin on saatu myös ruotsinkielinen tv-kanava.

Mika Lintilän mukaan Suomessa on erittäin vahva yhteisymmärrys yleisradiotoiminnan suhteen. Parlamentaarisessa julkisen palvelun toiminnan tulevaisuutta pohtivan työryhmän puheenjohtajana toimiva Lintilä sanoo, että tuki yleisradiotoiminnalle yltää läpi puoluekentän. Kaikki eduskuntaryhmät kantavat huolta Yleisradion tulevaisuudesta. "En ole tosin varma, kantaako Yleisradio huolta eduskunnan tulevaisuudesta", Lintilä heittää.

Suurinta keskustelua on käyty palvelun rahoitustavasta, mediamaksusta. Suurin juopa on syntynyt Ylen ja printtimedian välille, ja taustalla ovat taloudelliset syyt. Lintilä, Wideroos, Sasi ja Tennilä nostavat kaikki esille sen, että mikään kaupallinen tekijä ei olisi valmis tarjoamaan palveluja pienille ryhmille. Tämä koskee niin pieniä kieliä kuin pieniä urheilulajejakin.

Työryhmän esitys Yleiradion luonteesta on "monipuolinen ja kattava", entisen "täyden palvelun" sijaan. Täysi palvelu on liikaa luvattu: "Esimerkiksi aikuisviihde tuskin luontuisi julkisen palvelun tehtäväksi", Lintilä heittää.

Mats Johansson näkee vaaran, että julkinen palvelu lähestyy liikaa kaupallista mediaa. "Ohjelmataulukot täyttyvät samankaltaisista ohjelmista, jos yleisradioyhtiöt lähtevät kilpailuun kaupallisten mediayhtiöiden ehdoilla. Ruotsissa on jo nähtävissä tendenssejä tällaisesta."

Olemic Thommessen uskoo että teknologia synnyttää itsestään osan ratkaisuista. Julkisen palvelun yritysten pitää reagoida, ja ratkaisut on pakko löytää. Tulevaisuuden julkisen palvelun suurin haaste on olla yleisön kiinnostuksen keskipisteessä. JP-kanavien roolin määrittely on kuitenkin tärkein, ja tämän määrittelyn on toimijoiden itse tehtävä. Miten toiminta oikeuttaa sen yleisen rahoituksen? Poliitikkoina olemme siis tässäsuhteessa ensin yleisön edustajia.

Mats Johansson painotti viimeiseksi että mainosrahoitustoiminnasta, ilmaistuotanto ja sponsorointi on riskialtista. Eettisyys on säilytettävä. Esimerkkinä Ruotsin kirkon tuottama tv-dokumenttisarja "Minkälaista on työskennellä kirkossa?" saatiin halvalla, ja kertoi siis tarinansa julkisen palvelun mediassa kirkon omin silmin. Tämä on rakenteellisesti piilomainontaa ja vaarallinen kehityssuunta.

Päivi Kärkkäinen: Jag ser möjligheterna i Nicklas Lundblads presentation. Upphovsrättsfrågorna är en stor och viktigt helhet, som behöver lösas för att nya medier ska kunna bli en kulturarena. Opera och annan nationellt producerad kultur är basen för det material Nicklas berättar om i nya medier.

Nicklas Lundblad: Operorna kommer säkert att börja webbsända sin fina konst för att nå ut. Operan blir också ett medieföretag. (Päivi nickar) Nationell kultur för ett såpass begränsat språk som ett nordiskt kräver en så stor allmänning (public domain) som möjligt, så att hela gruppen är med om sin gemensamma nämnare.

Ismo Silvo: Medielandskapet förändras så att de centrala nationella innehållen får allt mindre betydelse för folk - TV-relaterat material används av folk såhär: på TV c 40% - på nätet under 2% . Nicklas kontrade med att detta   nog handlar om tillgänglighet.

Päivi Kärkkäinen: Detta är tveklöst en generationsfråga. Unga vill ha annat innehåll. Men samtidigt har vi 200 år gamla konstverk, som inte ska behöva slås i bitar, utan kan ge viktiga upplevelser också för dem som "vill ha nytt"

Ismo Silvo: Generationsfråga är detta inte längre enbart. Internet är redan något för alla.

Lundblad håller med. Hur kan man i nya medier realisera det public service uppdrag som dock är ganska allmänt omfattat?

Gunvor Kronman frågar var journalisterna har sin plats i de nya strukturer som Nicklas målar upp? Nicklas svarar att de nog finns, men att deras roll inte är lika stark som idag. "Kvalitetsjournalistik" är möjligheten att minnas, ordnas, och analysera. Det kommer alltid att finnas en marknad för kvalitetsjournalistik.

Marit Ingves frågade var Nicklas placerar Google som public service-aktör? Nicklas undvek frågan , men påpekade att Googles investeringar är enorma i sådant som krävs för att anpassa sig till det nya mediesamhället. Vad investerar public service-företagen?

Anders Ljunggren betonade att journalistikens roll är att sålla ut det viktiga allmänintresset i informationsmängden. Det kan inte vara så att allmänintresset är summan av alla privata intressen. Du talar om de många megafonerna som talar för sitt egenintresse. Då växer behovet av institutioner som värnar om allmänintresset. Om vi ska ha ett samhälle i ordets egentliga mening. Nicklas Lundblad håller med. Den analytiska, ifrågasättande funktionen blir allt viktigare. Men just nu fördubblas mängden av lagrad digital information. Public Service går alltså en ljus framtid till mötes.

Arne Wessberg påpekade att televisionsanvändningen är stor fortfarande i alla åldrar. Det är det övriga som har kommit till. Den totala mediekonsumtionen har ökat. Användingen av sociala medier totalt sett minskar just nu. (Twitter och en del andra, jovisst, men inte Facebook, svarade Lundblad)

Svensken Nicklas Lundblad tillträder inom kort på Google som chef för Public Policies

Nicklas Lundblads presentation Hanaholmen 9.2.2010

Public Serviceär ett begrepp under omvärdering. MITOPENCOURSEWARE - öppen website 90 miljoner besökare. Hela siten laddad ned 5000 gånger för vidare användning.

--> Utbildningsinstititutionerna blir medieföretag

Lundblad visar exempel på hur de tekniska plattformarna styr medie- och kommunikationsinnehållet. Kreativitet var förr "att delta i det gudomliga", en ensam process för genier. Idag är det närverksarbete. Marx och von Miesen har fått rätt. Produktionsmedlen (kameror, datorer etc.) har tillfallit proletariatet (användarna).

Vad händer med kreativiteten idag?

REMIX-kulturen blomstrar

• YouTube innehåller mängder av remix-material
• ThruYOU använda andras musik och filmer för egna låtar
• "machinima" = att göra egna filmer med datorspelens software (ex. Scary Mary)

40% av de unga idag lägger upp egna filmer, bilder etc.

på YouTube laddas idag upp 22 timmar film per minut! INTE ALLS BARA SKRÄP!

HotForWords tex rysk etymolog har 280 miljoner visningar på sina kortföreläsningar

KIVA. Exempel på kunskapssajt om världs- och utvecklingsfrågor.

Vita husets website är plötsligt enormt interaktiv. Tyresö kommun likaså. Man blir ett eget miedieföretag. Makten blir ett medieföretag.

Sociala nätverk blir också medieföretag.

INFORMATIONSEXPLOSION. Vi går från ett informationssamhälle mot ett brussamhälle.

• 1700 till 1950 fördubbling av informationen på 150 år,
• 1990-talet fördubbling på 10 år,
• 2020 fördubbling på 73 dagar?

Kolla följande personers arbete:

• Paul Otlet förutsåg och konstruerade informationssamhället på 1930-talet. The radiated library and the televised book "Traité de documentation"
• Ellen P Goodman
• Alex Wright: "GLUT"

Vad behöver vi institutioner till?

• TID - beständighet (Klockan som går ett varv på 10 000 år, men måste dras upp varannan dag: "the clock of the long now"
• Allmännytta, allmänning. Upphovsrättsfrågor håller på att kväva tillgängligheten i de nya samhällena.

Lundblad hade frågat på Twitter vad hans bekanta tyckte att var det viktigaste för honom att ta upp på Hanaholmen. Massor av svar = frågan engagerar!

Moen, Carlssonin ja Svegforsin esitysten jälkeen syntyy varsin kiivaskin keskustelu, kun kuulijat alkavat rentoutua ja osallistua. Tom Moring ihmettelee, miten aiempi mediajohtajien paneeli lakaisi maton alle kaikki jännitteet, joita kentällä väreilee. Hän otti esimerkin kesän kongressista Intiassa, jossa maailman lehdenjulkaisijat tulivat siihen tulokseen, että on kaksi vihollista, jotka on saatava polvilleen: Google ja public service. Eli jännitteitä, muuallakin maailmassa.

Anders Ljunggren halusi herättää kysymyksen, voivatko julkisen palvelun yhtiöt jatkossakin toimia vain kansallisen tehtävän pohjalta vai onko tehtävä määriteltävä kokonaan uudelleen.

Ruotsalainen valtiopäiväedustaja Mats Johansson (M) kehotti SR:n toimitusjohtajaa suorastaan kehuskelemaan vähän lisää, kun Ruotsin mediapoliitikot "onnistuivat estämään Ruotsin radion ja television yhteensulauttamisen".

Ruotsin radion SR:n toimitusjohtaja korostaa sitä, miten mediakentän muutoksesta huolimatta julkisen palvelun yhtiöt ovat pitäneet asemansta. Ruotsin radio hamuaa edelleen 17% kakun ruotsalaisten median kokonaiskäytöstä. Ruotsin television SVT:n osuus on yhtä suuri kuin kaupallisten tv-kanavien yhteensä. Eli public service on Ruotsissa edelleen vahvoilla, sanoo Svegfors.

Svegforsilla itsellään on hyvin laaja tausta myös yksityisen median palveluksessa. Hän maalailee mediakentän meneillään olevaa muutosta. Aftonbladet oli vielä vuosia sitten väsähtänyt auringonlaskun sanomalehti. Nykyisin Aftonbladetin nettisivu on valtaisa kimara erilaisia palveluja.  Muita menestystarinoita median uudistumiskyvystä ovat Fox, Metro, Google, Facebook ja Spotify.

Svegfors esittää kysymyksen, kuka tai ketkä päättävät tulevaisuudesta? Vastaus alkaa Svegforsin mukaan siitä, millä tavalla mobiili yhteiskunta muuttaa elämäntapaamme. Yhteisömme, jotka ennen ovat määrittyneet maantieteelliset ovat entistä enemmän virtuaalisia. Perheenjäsenillä on ystäviä ympäri maailman. Tästä muutoksesta seuraa kysymys, pystyykö politiikka enää toimimaan, kun viestintäyhteytemme ei noudatakaan politiikanteon maantieteellisiä rajoja?

Vastaus on Svegforsin mielestä kyllä. Jos poliitikkomme päättävät, että public service -tv ja -radio jatkossakin ovat Pohjolassa vahvoja, ne tulevat myös sitä olemaan. "Pohjoismaiden poliitikkojen on myös ymmärrettävä, että olemme EU:n jäseniä, emme EU:n uhreja."

Sveriges Radios VD Mats Svegfors konstaterar, att public service förblir starkt i Norden om politikerna i Norden vill att så sker.

Chefen för kunskapscentret Nordicom vid Göteborgs universitet, Ulla Carlsson presenterade delar av den nyutkomna boken om Public Service i Norden, som hon själv tillsammans med Eva Harrie har redigerat.

I boken finns en samlad kunskap om den forskning kring nordisk Public Service som berör det moderna informationssamhället.

Plock ur hennes föredrag:

• I USA kommer det att krävas omfattande offentliga investeringar för att säkra den journalistik som ett demokratiskt samhälle kräver.
• Digitaliseringen kan medverka till ökad demokratisering, men då krävs att det finns strukturer som skapar det trovärdiga innehåll som nätet inte annars kommer att j´kunna erbjuda.
• Avregleringen på 1980-1990-talet minskade den egna produktionen av barnprogram globalt sett minst i Norden. Samtidigt ökade utbudet av barn- och ungdomskanalerna. Barn och unga är en attraktiv målgrupp för kommersiella budskap i det offentliga rummet. Nationellt producerade kvalitetsprogram för barn blir viktiga. Forskaren David Buckingham påpekar att föräldrar och barn idag uppskattar public service-innehållet för barn och unga. Framtiden är oviss, och det finns inga regelverk för hur barn och unga skall betjänas på internet.
• Barn och unga använder internet allt mer - men det finns i forskarkretsar en oro för "generation noll-koll" - det finns en stor mängd barn och unga som inte kan, inte intresserar sig, inte engagerar sig. Det kan bli stora problem om vi i Norden inte tar vårt ansvar för våra egna unga.
• Allt fler av politikens viktiga frågor rör den digitala världen. Vems villkor? Vem ska tillfredsställas? etc. Ytterst: Vilket samhälle vill vi ha? Vem är "vi"? Det räcker inte med ny teknologi och smarta affärsidéer. Politiken har ansvaret, och det är inte mindre viktigt än ägarstyrningen.

Bergen-professorn Hallvard Moe, som i fjol doktorerade på Public Service-företagens internet-strategier, ( på bilden intresserat lyssnande till Mikael Jungner via simultantolk) är expert på hur man utvärderar Public Value för att uppfylla EU:s nya regler (jämför Mortensens text längre ned i bloggen)

Public Value Test-exempel:

BBC:

Testet utförs av BBC Trust. Testet utvärderar om tjänsten kommer att

1. reach - förlänga BBC:s räckvidd
2. kvalitet? egenartat
3. impact
4. motsvarar värdet kostnaderna

Därtill Market Assessment evaluation: Därefter avgörs tjänstens Public Value Test

NRK

Tvåstegsvärding:

Väsentlig tjänst? (behövs test?)  OM så är fallet utvärderas följande av MEDIETILSYNET:

• uppfyller tjänsten villkoren för demokartiska sociala och kulturella fördelar
• snedvrider tjänsten marknaden oproportionerligt mycket?

PVT (Public Value Test)  är "En regulatorisk metod som utvärderar en förändring av en almennkringkasters utbud." Utvecklingen av BBC:s PVT är följden av en nationell mediestrategisk process, men anammats av EU.

Moe polemiserar mot Frands Mortensen, och påpekar att om Mortensena anser att medlemsstaterna inte borde följa EU:s processförslag, så gör de det ändå!

Konsekvenser?

I Norge har testet inte kommit igång ännu. I Storbritannien har det genomförts 4 PVT-tester. Alla har godkänts, men med omfattande förbehåll, krav på omfattande förminskning.Testerna tar tid (i snitt 8 månader) och blir dyra.

Project Canvas-tjänsten är mest kontroversiell. BBC uppmanades att samarbeta intensivt med kommersiella aktörer.

WIKIPEDIA: Project Canvas is an attempt to create an on-demand service for television sets via an Internet-connected set-top box, by the United Kingdom's terrestrial broadcasters BBC, Channel 4, ITV plc, Five and communications companies BT and TalkTalk.

The partners intend to form a venture to promote the platform to consumers and the content, service and developer community. A consumer brand (not Canvas) will be created, and licensed to device manufacturers, and internet service providers owners who meet the specifications. ‘Canvas compliant’ devices (eg set-top boxes), built to a common technical standard, would provide seamless access to a range of third-party services through a common, simple, user experience.

There are three main elements to the project: setting the technical standard, building the technical platform, and creating the user experience.

Detta är inte första gången man försöker rationalisera Public Service, men det nya är "ext-ante"-modellen där en utomstående aktörer i förväg utvärderar om en ny tjänst är värdefull.

Public Value Test kan innebära att "allmänkringkastarna" anpassar sig till marknaden på ett snedvridet sätt.

Seminaarin juontaja Bengt Lindroth esitti tiukan kysymyksen arvovaltaiselle paneelille: "Rakastako public serviceä?"

Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä: "Tykkään kovasti public servicestä", Sitran viestintäjohtaja Teppo Turkki: "Rakastan Yleä, se on hyvin tärkeä." Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner: (Ei tarvinnut vastata ymmärrettävistä syistä), Sanoma Entertainmentin johtaja Marcus Wiklund: "Jos lukee lehtiä, voisi luulla, että en rakasta, mutta kyllä pidän Ylestä."

Aalto-Setälä: "Meillä on erilainen business-malli kuin julkisen palvelun medioilla: jos levikki ei ole riittävä, niin toiminta päättyy. Ei kannata miettiä, onko Tanssii tähtien kanssa tai Tangomarkkinat julkista palvelua, vaan voitaisiin keskittyä vapauttamaan digitaalinen tieto. Suomi on pudonnut kelkasta."

Turkki ja Aalto-Setälä puhuvat molemmat Suomen jäämisestä jälkeen digitaalisaation kehityksessä. Turkin mielestä seminaarissa on kuultuu liian perinteisiä näkemyksiä, samaan aikaan kun digitaalistumisen uusi aalto on jo täällä. Yleisradio on aloittanut uudistumisensa hyvin esimerkiksi avaamalla arkistojaan, mutta se ei Turkin mielestä riitä. "Perinteinen julkisen palvelun yhtiöiden rooli tulee murtumaan, ja se on löydettävä uudelleen. On löydettävä merkitysten ja sisältöjen rooli median digitaloisoitumisprosessissa."

Jungner vertaa Suomea Espanjan Kataloniaan: 7 miljoonaa katalaania taistelee kulttuurisesta olemassaolostaan, sama pätee Suomeen.Yleisradiolla on siinä itsestäänselvä osa, mutta Jungner sanoo, että julkisen palvelun rinnalla pitää olla vahva kaupallinen media. Yleisradio keskittyy ennen kaikkea julkisen palvelun sisällön tuottamiseen, ei esimerkiksi uusien jakelukanavien luomiseen taloudellisten tarkoitusperien takia. "Edes Äiti Teresa ei voisi antaa rauhanomaisenpaa yhteistyötarjousta kaupalliselle medialle."

MTV Median varajohtaja Petra Wikström-Van Eemeren toteaa, että Ylen ja MTV:n täytyy kyetä toimimaan rinnakkain. Hän peräänkuuluttaa mahdollisuutta keskustella siitä, mitkä palvelut kuuluvat yleisradiotoiminnan piiriin. Myös Marcus Wiklund vaatii avoimuutta ja läpinäkyvyyttä keskusteluun Hän painottaa, että kaupallinen media edellyttää vankkaa rahoituspohjaa. Siinä törmätään herkkiin kysymyksiin yhteiskunnan varoilla tuotettujen palvelujen käytöstä.

Jungner äityi kritisoimaan omaa yhtiötään läpinäkyvyyden puutteesta: on kyettävä avaamaan niitä prosesseja, mihin Ylen rahan menevät. Pikku hiljaa ollaan pääsemässä tilanteeseen, jossa voidaan antaa ajantasaista tietoa. Public value -testien yms. käyttö johtaa siihen, että joudumme "ulkoistamaan strategisen työskentelymme" ulkopuoliselle viranomaiselle.

Aller on päättänyt panostaa ennen kaikkea sosiaaliseen mediaan, Aalto-Setälä kertoo. Hän arvostelee muun muassa Yleä siitä, että se ei ole onnistunut käyttämään hyväkseen sosiaalisen median henkistä pääomaa. Tässä on Aalto-Setälän mukaan hyvä tilaisuus kaupallisille yhtiöille tukea Yleisradioa. Jungner kommentoi kaupallisten yhtiöiden halua puhaltaa yhteen hiileen Ylen kanssa: "Tässä on niin yksimielistä joukkoa koolla, että täytyy ruveta puhumaan Hanasaaren hengestä."

Pientä kinastelua syntyy, kun Wiklund haluaa estää sellaisen kaupallisen median syntymisen, jolla ei olisi tuotantokustannuksia. "Ei pidä antaa kaupalliseen käyttöön sellaisia mediasisältöjä, jotka on tuotettu julkisin varoin."

Wikström-Van Eemeren nostaa esiin mediamaksun, josta hänen mielestään ei ole riittävän laajoissa yhteyksissä keskusteltu. Turkin mielestä mediamaksusta keskustelu on 2000-luvun Suomelle tyypillinen tekninen keskustelu sen sijaan, että keskusteltaisiin siitä, miten sosiaalinen media mullistaa tavallisen ihmisen elämän. Sen sijaan keskustellaan laajakaistapenetraatiosta ja mediamaksusta turhaan.

Wiklund kuvailee Suomea sähköisten palvelujen "living labiksi", jolloin ainakaan onnistumisen edellytyksiä ei puutu Wikström-Van Eemeren puolestaan kaipaa lisää suomalaista näkökulmaa: "Miten turvaamme suomalaisten toimijoiden tulevaisuuden? Virkamiehet sanovat, että pitää olla kärkimaita Euroopassa ja tilastoykkösiä sen sijaan, että puhuttaiisin siitä, mikä on oikeasti parasta suomalaisille."

Paneelin päätteeksi Jungner täräyttää vielä konkreettisen ehdotuksen pohjoismaisen yhteistyön lisäämiseksi: "Miten pohjoismaiset sisällöt välittyisivät paremmin netissä? Mikä estäisi pohjoismaiden julkisen palvelun yhtiöitä perustamasta yhteistä nettipalvelua, jossa saataisiin huomattat synergiaedut."

Verksamheten för Public Service styrs bl.a. av EF-traktatet, som innehåller bl.a. följande:

Reglerna gäller företag som har anförtrotts att att tillhandahålla tjänster av allmänt ekonomiskt intresse. Reglerna får inte hindra företagen att fullfölja sitt allmännyttiga uppdrag (medlemsstaten avgör). EU-kommissionen har rätt att bedöma huruvida marknaden blir snedvriden (EU avgör)  Alltså två samtidídga konflikter

medlemsstatens intressen - kommissionens intressen

det allmännyttiga - konkurrensfrågor

Public Service Boradcasting definieras i EU som verksamhet som gynnar medborgarnas demokratiska sociala och kulturella behov. T.ex utbildning hör inte hit!

Medlemsstaten skall kontrollera verksmaheten genom att

1. utföra kvalitetskontroll via ett oberoende organ och försäkra sig om att uppdraget blir skött (innehållet)
2. övervaka transparensdirektivet och säkra oberoende ekonomisk revision av verksamheten (ekonomi)

Vidare har det kommit nya regler (New Broadcasting Communication) som styr:

Medelmsstaten ska försäkra sig om

1. att det inte sker överkompensation
2. att det inte sker smygsubventionering av kommersiella aktiviteter

Kommissionens regler lämnar en del öppna frågor. Tex.:

• om alla pengarna som anslagits för Public Service inte går åt - är det ett tecken på effektivitet eller missbruk?
• vilken kvalitetsnivå skall man eftersträva inom Public Service? Finns det en rimlighetsnivå?

En ny betydelsefull (!?) tjänst som ett Public Service bolag vill starta, måste vara laglig och dessutom uppfylla EU:s regler.godkännas av kommissionen. Och det finns sanktioner mot olika kombinationer av olaglighet och oförenlighet med reglerna. I bästa fall kan man få omvärdera och ändra, i värsta fall tvingas verksamheten till omedelbart stopp och medlemsstaten måste dra tillbaka anslag med ränta.

Mortensen uppmanar medlemsstaerna att INTE rätta sig efter New Broadcasting Communication. Det är ju inget direktiv, utan ett meddelande. Meddelandet strider dessutom mot tidigare rättsutslag i motsvarande konflikter (TV2 i Danmark)

Mortensen anser att kommissionen inte har rätt att kräva att medlemsstaterna definierar Public Service enligt en bestämd procedur, och inte heller att medlemsstaterna ska beakta marknadsförhållandena när de gör denna definition.