Paneelissa pohjoismaiset parlamentaarikot Mats Johansson (m) Ruotsi, Mika Lintilä (kesk) Suomi, Esko-Juhani Tennilä (vas) Suomi, Olemic Thommesen (h) Norja, Ulla-Maj Wideroos (rkp) Suomi, Kimmo Sasi (kok) Suomi.

Kimmo Sasi kuvailee, millaisen informaatiomullistuksen keskellä elämme. Yksittäiset ihmiset markkinoivat itseään netissä, internetvallankumouksen tahti kiihtyy ja tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Internetvallankumous johtaa myös siihen, että yleisradioyhtiöiden on pohdittava oikeutuksensa uudelleen. Perusteita ei Sasin mukaan kuitenkaan ole ollut epäselvyyttä. Julkisen palvelun perustehtävä on sama kaikissa maissa: tarjota monipuolisia keskusteluja ottaen huomioon myös sivistysnäkökulma, tarjota kulttuuria ja taidetta, ottaa huomioon vähemmistönäkökulma. Sama sisältö löytyy kaikkien maiden julkisen palvelun median ytimestä.

Suomessa Yle ja kotimaiset kaupalliset tekijät pystyvät Sasin mukaan elämään rinta rinnan suuremmitta ongelmitta. "Myös kaupalliset pääkanavat tarjoavat täällä kohtuullisen paljon kotimaista ohjelmistoa ja ulkomainenkin tarjonta parhaasta päästä." Sasin mukaan julkisen palvelun yhtiöiden suurin haaste on globaalissa kilpailussa eikä kotikentällä. Online-palvelujen kehitys on johtanut siihen, että Ylekin on saanut kilpailijakseen sellaisia tekijöitä kuin Google, Youtube jne.

Televisioviestintä kilpailee myös painettujen viestinten kanssa. Pohjoismaissa lehdistöllä on edelleen paljon lukijoita, mutta varsinkin painettu lehti on suurien haasteiden edessä, kun lukijat siirtyvät internetiin. Jos lehdet siirtyisivät maksulliseen internet-tarjontaan, haluavatko lukijat maksaa siitä. Toistaiseksi ainoat kattavat nettisivustot ovat iltapäivälehdillä. Juorut siis kiinnostavat.

Yksi mahdollinen tulevaisuudenstrategia on Sasin visioissa se, että pyritään vahvistamaan kansallista kulttuuria. Ei yksin, vaan vaikkapa yhdessä teleyhtiöden, oppilaitosten ja muiden sisällöntuottajien kanssa. Tällöin kumppaneille annetaan mahdollisuuksia, mutta Ylen ehdoilla. Sisällöntuottajien täytyy sitoutua Ylen periaatteisiin, ja Yleisradio antaa omia sisältöjään jatkojalostettavaksi. Näin saadaan mahdollisimman kattavaa kotimaista sisällöntuotantoa. Yleisradio on aloittanut tämänkaltaisen kumppanuuden "Min morgon" -ohjelman muodossa, Sasi kertoo. "Kun tästä ruotsinkielisestä aamu-tv:stä päätettiin, oli tärkeää, että puoluepoliittisia tai kaupallisia motiiveja ei saa esiintyä taustalla."

Myös Olemic Thommesen Norjasta korostaa median meneillään olevaa mullistusta. Informaatiomelun keskellä on olemassa toiveita siitä, että saataisiin syntymään kansallisen poliittisen keskustelun ja kulttuurikeskustelun kattava areena. Yleisö tarvitsee laadukkaita kanavia. Vertailukohteeksi voi ottaa vaikkapa Italian, jossa on lukuisia ja lukuisia tv-kanavia, mutta kuinka suuri osa niistä on hyviä. Melua ainakin Italian tv:ssä riittää.

Miksi Pohjolan kanavat ovat hyviä? Thommesenin mukaan siksi, että ne kilpailevat julkisen palvelun kanssa. Tämä kilpailu johtaa siihen, että sisällöt ovat keskiössä kaupallisuuden sijaan.

Mediakentän pirstoutuminen on vääjäämätöntä. Siksi on luotava niche-kanavia kapeille yleisöille. Esimerkiksi kulttuurikanavasta on ollut suurta kysyntää. "Olisin voinut sanoa myös business-kanava, sillekin löytyisi yleisönsä", Thommesen toteaa.

Mats Johansson Ruotsista pohtii kysymystä, mikä on ollut yhteisen pohjoismaisen media-areenan kohtalo. Useita yrityksiä on tehty, mutta ne ovat kilpistyneet aiemmin. Miksipä ei yritettäisi pohjoismaista webportaalia. Hän lupaa palattuaan kotiin viedä asian eteenpäin kulttuuriministeriöön.

Johansson tunnustautuu radion ja nimenomaan Ruotsin P1-kanavan vannoutuneeksi kannattajaksi. Se on hänen mukaansa hyvä esimerkki laadusta ja sivistyksestä, jota tarvitaan, vaikka kaikkea muutakin "kivaa" on tullut ympärille.

Esko-Juhani Tennilän mielestä on meneillään vastavallankumouksen yritys eikä mikään vallankumous. Kaupallinen media haastaa Yleisradiota ja pyrkii kaventamaan julkista palvelua. "Miten tähän on tultu ja miksi?" Tennilän vastaus on yksiselitteisesti raha. Tehdään voittoa ja voittoa.

Tennilä Yleisradion hallintoneuvoston jäsenenä oli vierailulla BBC:llä, jossa oli vastaava tilanne: kaupallinen media vaatii, että julkinen palvelu ei saa tulla nettiin. Heidän mielestään yleisradioiden pitäisi lähettää vain tiedotuksia merenkulkijoille ja iltahartauksia. Tennilän mukaan julkisen palvelun pitää olla kaikissa medioissa. Eihän aikoinaan, kun tv tuli, vaadittu, että julkinen palvelu jää vain radioon eikä saisi tulla tv:hen. Miksi nyt sitten vaaditaan, ettei julkinen palvelu saa laajentua.

Ulla-Maj Wideroosille, jolla on ruotsi äidinkielenä Suomessa, on vain yksi vaihtoehto: Yleisradio. Muilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta tarjota palveluja ruotsiksi. Wideroosin mielestä on aivan hullua, että tänä päivänä täytyy vielä juosta anelemassa, että voisi nähdä muita pohjoismaisia kanavia Suomessa. Pohjoismaiset yhtiöt myyvät toisilleen ohjelmia, sen sijaan, että katsojat voisivat itse valita laajemmasta kanavatarjonnasta. Yle lähettää tanskalaisia dekkareita esimerkiksi.

"On itsestäänselvää, että meillä pitää olla radio- ja tv-tuotantoa ruotsiksi." Jotta se toimisi, ainoa vaihtoehto ovat omat kanavat. Vihdoin on saatu myös ruotsinkielinen tv-kanava.

Mika Lintilän mukaan Suomessa on erittäin vahva yhteisymmärrys yleisradiotoiminnan suhteen. Parlamentaarisessa julkisen palvelun toiminnan tulevaisuutta pohtivan työryhmän puheenjohtajana toimiva Lintilä sanoo, että tuki yleisradiotoiminnalle yltää läpi puoluekentän. Kaikki eduskuntaryhmät kantavat huolta Yleisradion tulevaisuudesta. "En ole tosin varma, kantaako Yleisradio huolta eduskunnan tulevaisuudesta", Lintilä heittää.

Suurinta keskustelua on käyty palvelun rahoitustavasta, mediamaksusta. Suurin juopa on syntynyt Ylen ja printtimedian välille, ja taustalla ovat taloudelliset syyt. Lintilä, Wideroos, Sasi ja Tennilä nostavat kaikki esille sen, että mikään kaupallinen tekijä ei olisi valmis tarjoamaan palveluja pienille ryhmille. Tämä koskee niin pieniä kieliä kuin pieniä urheilulajejakin.

Työryhmän esitys Yleiradion luonteesta on "monipuolinen ja kattava", entisen "täyden palvelun" sijaan. Täysi palvelu on liikaa luvattu: "Esimerkiksi aikuisviihde tuskin luontuisi julkisen palvelun tehtäväksi", Lintilä heittää.

Mats Johansson näkee vaaran, että julkinen palvelu lähestyy liikaa kaupallista mediaa. "Ohjelmataulukot täyttyvät samankaltaisista ohjelmista, jos yleisradioyhtiöt lähtevät kilpailuun kaupallisten mediayhtiöiden ehdoilla. Ruotsissa on jo nähtävissä tendenssejä tällaisesta."

Olemic Thommessen uskoo että teknologia synnyttää itsestään osan ratkaisuista. Julkisen palvelun yritysten pitää reagoida, ja ratkaisut on pakko löytää. Tulevaisuuden julkisen palvelun suurin haaste on olla yleisön kiinnostuksen keskipisteessä. JP-kanavien roolin määrittely on kuitenkin tärkein, ja tämän määrittelyn on toimijoiden itse tehtävä. Miten toiminta oikeuttaa sen yleisen rahoituksen? Poliitikkoina olemme siis tässäsuhteessa ensin yleisön edustajia.

Mats Johansson painotti viimeiseksi että mainosrahoitustoiminnasta, ilmaistuotanto ja sponsorointi on riskialtista. Eettisyys on säilytettävä. Esimerkkinä Ruotsin kirkon tuottama tv-dokumenttisarja "Minkälaista on työskennellä kirkossa?" saatiin halvalla, ja kertoi siis tarinansa julkisen palvelun mediassa kirkon omin silmin. Tämä on rakenteellisesti piilomainontaa ja vaarallinen kehityssuunta.