Seminaarin juontaja Bengt Lindroth esitti tiukan kysymyksen arvovaltaiselle paneelille: "Rakastako public serviceä?"

Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä: "Tykkään kovasti public servicestä", Sitran viestintäjohtaja Teppo Turkki: "Rakastan Yleä, se on hyvin tärkeä." Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner: (Ei tarvinnut vastata ymmärrettävistä syistä), Sanoma Entertainmentin johtaja Marcus Wiklund: "Jos lukee lehtiä, voisi luulla, että en rakasta, mutta kyllä pidän Ylestä."

Aalto-Setälä: "Meillä on erilainen business-malli kuin julkisen palvelun medioilla: jos levikki ei ole riittävä, niin toiminta päättyy. Ei kannata miettiä, onko Tanssii tähtien kanssa tai Tangomarkkinat julkista palvelua, vaan voitaisiin keskittyä vapauttamaan digitaalinen tieto. Suomi on pudonnut kelkasta."

Turkki ja Aalto-Setälä puhuvat molemmat Suomen jäämisestä jälkeen digitaalisaation kehityksessä. Turkin mielestä seminaarissa on kuultuu liian perinteisiä näkemyksiä, samaan aikaan kun digitaalistumisen uusi aalto on jo täällä. Yleisradio on aloittanut uudistumisensa hyvin esimerkiksi avaamalla arkistojaan, mutta se ei Turkin mielestä riitä. "Perinteinen julkisen palvelun yhtiöiden rooli tulee murtumaan, ja se on löydettävä uudelleen. On löydettävä merkitysten ja sisältöjen rooli median digitaloisoitumisprosessissa."

Jungner vertaa Suomea Espanjan Kataloniaan: 7 miljoonaa katalaania taistelee kulttuurisesta olemassaolostaan, sama pätee Suomeen.Yleisradiolla on siinä itsestäänselvä osa, mutta Jungner sanoo, että julkisen palvelun rinnalla pitää olla vahva kaupallinen media. Yleisradio keskittyy ennen kaikkea julkisen palvelun sisällön tuottamiseen, ei esimerkiksi uusien jakelukanavien luomiseen taloudellisten tarkoitusperien takia. "Edes Äiti Teresa ei voisi antaa rauhanomaisenpaa yhteistyötarjousta kaupalliselle medialle."

MTV Median varajohtaja Petra Wikström-Van Eemeren toteaa, että Ylen ja MTV:n täytyy kyetä toimimaan rinnakkain. Hän peräänkuuluttaa mahdollisuutta keskustella siitä, mitkä palvelut kuuluvat yleisradiotoiminnan piiriin. Myös Marcus Wiklund vaatii avoimuutta ja läpinäkyvyyttä keskusteluun Hän painottaa, että kaupallinen media edellyttää vankkaa rahoituspohjaa. Siinä törmätään herkkiin kysymyksiin yhteiskunnan varoilla tuotettujen palvelujen käytöstä.

Jungner äityi kritisoimaan omaa yhtiötään läpinäkyvyyden puutteesta: on kyettävä avaamaan niitä prosesseja, mihin Ylen rahan menevät. Pikku hiljaa ollaan pääsemässä tilanteeseen, jossa voidaan antaa ajantasaista tietoa. Public value -testien yms. käyttö johtaa siihen, että joudumme "ulkoistamaan strategisen työskentelymme" ulkopuoliselle viranomaiselle.

Aller on päättänyt panostaa ennen kaikkea sosiaaliseen mediaan, Aalto-Setälä kertoo. Hän arvostelee muun muassa Yleä siitä, että se ei ole onnistunut käyttämään hyväkseen sosiaalisen median henkistä pääomaa. Tässä on Aalto-Setälän mukaan hyvä tilaisuus kaupallisille yhtiöille tukea Yleisradioa. Jungner kommentoi kaupallisten yhtiöiden halua puhaltaa yhteen hiileen Ylen kanssa: "Tässä on niin yksimielistä joukkoa koolla, että täytyy ruveta puhumaan Hanasaaren hengestä."

Pientä kinastelua syntyy, kun Wiklund haluaa estää sellaisen kaupallisen median syntymisen, jolla ei olisi tuotantokustannuksia. "Ei pidä antaa kaupalliseen käyttöön sellaisia mediasisältöjä, jotka on tuotettu julkisin varoin."

Wikström-Van Eemeren nostaa esiin mediamaksun, josta hänen mielestään ei ole riittävän laajoissa yhteyksissä keskusteltu. Turkin mielestä mediamaksusta keskustelu on 2000-luvun Suomelle tyypillinen tekninen keskustelu sen sijaan, että keskusteltaisiin siitä, miten sosiaalinen media mullistaa tavallisen ihmisen elämän. Sen sijaan keskustellaan laajakaistapenetraatiosta ja mediamaksusta turhaan.

Wiklund kuvailee Suomea sähköisten palvelujen "living labiksi", jolloin ainakaan onnistumisen edellytyksiä ei puutu Wikström-Van Eemeren puolestaan kaipaa lisää suomalaista näkökulmaa: "Miten turvaamme suomalaisten toimijoiden tulevaisuuden? Virkamiehet sanovat, että pitää olla kärkimaita Euroopassa ja tilastoykkösiä sen sijaan, että puhuttaiisin siitä, mikä on oikeasti parasta suomalaisille."

Paneelin päätteeksi Jungner täräyttää vielä konkreettisen ehdotuksen pohjoismaisen yhteistyön lisäämiseksi: "Miten pohjoismaiset sisällöt välittyisivät paremmin netissä? Mikä estäisi pohjoismaiden julkisen palvelun yhtiöitä perustamasta yhteistä nettipalvelua, jossa saataisiin huomattat synergiaedut."