Mari Ruuskanen 21.4.2009

En tiedä tarkalleen mistä se johtui, mutta kouluaikojen ruotsinopetuksesta jäi eräänlainen lukko päälle. Ruotsin kieltä ei uskaltanut käyttää, kun koko ajan mietti mahdollisia virheitä ja epätäydellisyyksiä. Syntyi tunne, että ellei osannut sanoa asiansa korrektisti, oli parempi jättää kokonaan puhumatta. Luulen että tämä on aika yleinen tilanne, ja luulen myös että opetus ja opettamisen painopisteet ovat sittemmin muuttuneet niin, että kieltä tosiaan käytetään, ja rohkaistaan suulliseen viestintään.

Olen ummikkosuomalainen Joensuulainen, ja lähdettyäni aikuisena kiertämään lähimaita, päädyin Norjaan, jossa asuin kuutisen vuotta. Huomasin aika pian, että ellen käytä oppimiani norjan kielen alkeita, en saa mitään sanotuksi. Niinpä aloin puhua, vaikka puheeni oli virheitä täynnä, ja yllätyksekseni kukaan ei takertunut niihin, vaan ihmiset kuuntelivat ja vastasivat. Ei aikaakaan, kun jo puhuin sujuvasti, vaikka edelleen varmasti usein kieliopin vastaisesti. Elämys oli kuitenkin huikea. Vau! Minä puhuin. Opittuani hieman norjan kieltä, huomasin, että ruotsin taitonikin riittivät naapurimaan tutkimiseen. Opiskelin Göteborgissa vuoden ajan, Norjasta käsin, ja ystävystyin monen ruotsalaisen kanssa. Kaikkialla huomasin saman. Puhua saa, ja virheistä ei kannata välittää. Kommunikaatio toimi.

Palattuani Joensuuhun aloitin liiketalouden opinnot, ja ammattikorkeakoulun ruotsinopettajani edustikin ihan toista filosofiaa verrattuna vuosien takaiseen peruskouluun. Nyt piti nimenomaan puhua pulputtaa, kertoa asioista ja olla välittämättä pikkuvirheistä. Kielen oppiminen oli muuttunut ilonaiheeksi. Nyt osallistun kaikille saatavilla oleville kielikursseille ja ruotsalaisia ja norjalaisia kirjoja luen aina kun niitä käsiini saan.

On ilmeistä, että lukko ruotsin ympäriltä poistui samalla kun huomasin, että osaan hieman norjaa ja uskallan puhua sitä. Kun lukko nyt on auennut, minulle on auennut myös koko ruotsinkielinen maailma. Harrastelehdet, nettisivut, musiikki – minulla on suurempi maailma kuin aikaisemmin. Paikallislehdestä uutisen luettuani voin katsoa Hufvudstadsbladetin netistä, ja sitten verrata ruotsalais- tai norjalaislehtien painotuksiin. Saatan kuulostaa herätyksen kokeneelta, mutta kyllä tämä on valtava elämys.

kerrottu Henrik Huldénille