|
 Yasmine El Rafie 21.5.2009
Yhteinen historia – yhteinen tulevaisuus
Tällä ylevällä iskulauseella markkinoidaan merkkivuotta ja poliitikot ja älymystö kilpailevat kaiken maailman tilaisuuksissa siitä, kumpi pistää paremmaksi vakuutellessaan Ruotsin ja Suomen välistä vahvaa sidettä.
Ruotsin ja Suomen kaduilla veljeskansat juhlivat läheistä suhdettaan niin rajan toisella puolella kuin naapuritalossakin eläviin naapureihinsa. Vai kuinka?
Yasmine El Rafie - journalisti, kuluneena keväänä tehnyt mm. ruotsinsuomalaisista juttusarjan Ruotsin TV4:n uutisiin
Vastaus: no jaa. On aika alkaa puhua myös ryhmästä, joka ei Suomessa sen enempää kuin Ruotsissakaan kuulu kollektiiviseen tietoisuuteen – nimittäin ruotsinsuomalaisista.
Tätä esimerkiksi Ruotsinsuomalaisten valtuuskunta on yrittänyt pitkään tehdä viittaamalla viranomaisraportteihin ja tutkimuksiin siitä, kuinka suomalaisten maahanmuuttajien itsemurhatilastot ovat lähes kaksinkertaiset ruotsalaissyntyisiin verrattuna, kuinka ruotsinsuomalaiset ryhmänä voivat huonommin kuin pakolaiset ja ovat se maahanmuuttajaryhmä, jolla on suurin riski sairastua vakavaan psyykkiseen sairauteen ja jolla on 3,6 kertaa suurempi riski ajautua alkoholin väärinkäyttäjäksi.
SR Sisuradio raportoi tasaisin väliajoin kymmenistä tuhansista eläkkeellä olevista työn perässä maahan muuttaneista suomalaisista, jotka muodostavat tikittävän aikapommin, joka räjähtää kun he alkavat perätä lakisääteistä oikeuttaan itse omalta osaltaan rakentamiinsa yhteiskunnan palveluihin – suomeksi. Radiokanava raportoi, kuinka myöhemmin opittujen kielten taito usein heikkenee elämän ehtoopuolella lähimuistin tapaan ja kytkennät nuoruuden kulttuuriin puolestaan säilyvät, jolloin niitä voidaan hyödyntää vanhustenhuollossa suomalaisen kulttuurintuntemuksen avulla. Ja kuinka eläkeläiset unohtaessaan ruotsin kielen eivät enää pysty keskustelemaan kulttuuriin sulautuneiden lastensa tai ruotsinkielisen henkilökunnan kanssa.
SR Sisuradio seuraa myös nuorten ruotsinsuomalaisten menestystä ja heitä luomassa uutta ylpeää ruotsinsuomalaista identiteettiä ja omaakuvaa.
Maahanmuuttoministeri puhuu Ruotsin harjoittamasta ehkäisevästä sulauttamispolitiikasta, jolla on estetty kansallisia vähemmistöjä puhumasta omaa kieltään.
Kysymys kuuluu: "Välittääkö kukaan?" Miksi muuten niin usein lisätään liitteeksi sanat "pohjoismaiden ulkopuolelta tulleet", kun puhutaan maahanmuuttajista ja integraatiosta?
Kysymys kuuluu: "Välittääkö kukaan?"
Tämä pakina on kirjoitettu heti Norjan kansallispäivän jälkeen. Tavanomaiseen tapaan juhlivia ruotsinnorjalaisia huomioitiin lehdissä ruotsalaisten hyvin tunteman "syttende main" yhteydessä, kärjessä samettisilmä Alexander Rybak. Kuudes joulukuuta meni sitä vastoin huomaamatta, poikkeuksena Metro-lehden kiitettävä juttu "näin kolme tunnettua suomenruotsalaista juhlii tänään". Jos kaikki haastatellut olisivat olleet ruotsinsuomensuomalaisia, tämä olisi voinut mennä ohi huomaamatta. Valitettavasti lehti kompastui maalinauhaan valitsemalla Yrsa Steniuksen, André Wickströmin ja... Arja Saijonmaan.
Ei sillä, että ei ole aina niin helppoa olla ruotsinsuomenruotsalainenkaan. Vai mitä sanoisitte ainaisista kohteliaisuuksista, kuinka he puhuvat niin sujuvasti ruotsia?
Käsitykseni mukaan ruotsalaiset yleisesti ottaen eivät tiedä, että Suomessa elää ihmisiä, joiden äidinkieli on ruotsi tai että ruotsinsuomalaisilla on vuodenvaihteesta alkaen laillinen oikeus vaatia vanhusten- ja lastenhoitoa suomeksi 23 ruotsalaisessa kunnassa, muun muassa Tukholmassa.
Jos suomalaiset ovat historiallisesti olleet ilkikurinen pikkuveli, joka on vääntänyt vitsejä ruotsalaisista ja pitänyt jääkiekkomaaotteluita elintärkeinä, ruotsalaiset ovat olleet pikemminkin hajamielinen isoveli, joka ei juurikaan muista Suomen olemassaoloa, saati välitä siitä.
Silloin sillä ei juurikaan ole merkitystä, että SR Sisuradion teettämän tutkimuksen mukaan 675 000 ruotsalaista on taustaltaan suomalaisia ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa sukupolvessa tai että 470 000 osaa jollakin tavoin suomea. Tämä radiokanava on ainoa valtakunnallinen media, joka seuraa kansallisia vähemmistöjä, mutta se saa harvoin uutisensa kiinnostamaan muita medioita. Kielten sekamelskaa? Kanava tarjoaa joka perjantai suomenruotsalaisen uutiskatsauksen kotisivuillaan…
Sanonpa sen uudestaan: 675 000.
Joka neljästoista ruotsalainen. Teille, jotka luette ruotsalaisia medioita, kerron nyt hieman ajantasaisia tilastoja muista vähemmistöryhmistä, joista äärimmäisen epävirallisen kokemukseni mukaan raportoidaan useammin:
Adoptiolapset: 52 000
Taloudellista tukea (”sosiaalitukea”) saavat taloudet: 212 000
Hedelmöityshoidon avulla syntyneet lapset: 2 800/vuosi
Muutaman kerran vuodessa moskeijassa käyvät muslimit: 106 000
Opiskelijat: 384 000
Tuntuvatko vertaukset pöyristyttäviltä? Miksi? Koska nämä ovat yleisesti kiinnostavia ihmisoikeuksien kannalta? Näin teki kymmenen vuotta sitten myös ruotsinsuomalaisten asiat. Vuodesta 1999 lähtien Euroopan ihmisoikeusneuvosto on arvostellut Ruotsia siitä, ettei se noudata allekirjoittamiaan kansallisia vähemmistöjä koskevia sopimuksia, viimeksi muutamia viikkoja sitten, muun muassa äidinkielen opettajien koulutuksen osalta – joka lakkautettiin pian 20 vuotta sitten.
En ota tässä kantaa siihen, kuinka paljon pitäisi raportoida adoptiolapsista, muslimeista tai sosiaalituen saajista. Sen sijaan en voi olla pohtimatta sitä, miksi ruotsinsuomalaisia pidetään niin epäkiinnostavina. Sillä jos näin ei olisi, heistä voitaisiin kirjoittaa enemmän.
"Niin, mutta kun he ovat aivan kuin ruotsalaisia. Sulautumispolitiikkaa, tiedäthän?", ehdottaisi joku. "On rasismia, että syntipukin roolin ovat saaneet eksoottisemmat vähemmistöt", ajattelee toinen. "Siirtomaaperinnöstä johtuva ruotsalaisille kumartaminen voi selittää sitä, että vähemmistö on niin hiljaa", ehdottaa kolmas.
Aika todeta tosiasiat
Googlaan. Valitsen vaihtoehdoksi "sivuja Ruotsista" ja hakusanaksi "finlandssvensk". 36 300 osumaa. Sen jälkeen haen sanalla "sverigefinsk". 16 200 osumaa. Tietysti voidaan väittää, että ruotsinsuomalaisista kenties raportoidaankin valtavasti, että kyseessä on vain sana, joka kirjoitettiin lakikirjaan kymmenen vuotta sitten ja joka ei ole lyönyt itseään läpi. Mutta voidaan myös uskaltaa sanoa, että suomenruotsalaisilla entisen yläluokan jälkeläisillä on kuitenkin toinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa kuin ruotsinsuomalaisilla entisen työväenluokan jälkeläisillä Ruotsissa.
Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon kauniita sanoja vaihdetaan tämänkaltaisilla foorumeilla veljeskansojen läheisistä siteistä, yhteisestä historiasta ja tulevaisuudesta, eikä sillä, kuinka suosittu merkkivuosi on keskinäisen ihailun kerhossa. Eikä sillä, että monet ruotsalaiset eivät edes tiedä, mitä eroa on ruotsinsuomalaisella ja suomenruotsalaisella.
On aika todeta tosiasiat. Kiinnostus Ruotsin ylivoimaisesti suurinta maahanmuuttajaryhmää ja etnistä ja kansallista vähemmistöä kohtaan, on todella minimaalinen. Miksi?
Vastaus kuuluu, etten tiedä. Mutta että ehkä useampien pitäisi miettiä tätä asiaa. |
