Janne Holmén 26.3.2009

Suomenruotsalainen ajatuspaja Magma antoi minulle syyskuussa 2008 tehtäväksi tutkia, kuinka Ruotsin aikaa Suomen historiassa (n. 1150–1809) on kuvattu nykyisissä suomenkielisissä lukion historian oppikirjoissa. Päätin keskittyä siihen, kuinka oppikirjoissa suhtaudutaan perinteiseen kansalliseen historiankirjoitukseen – selostetaanko sitä vai tarkastellaanko sitä kriittisesti? Historian opetus on ollut väline juurruttaa kansalliset hankkeet väestön keskuuteen ja siksi oppikirjat ovat aikojen alusta olleet voimakkaan kansallisesti värittyneitä. Naapurimaissamme tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että kansallista historiankirjoitusta on alettu viime vuosikymmeninä kyseenalaistaa. Esimerkiksi professori Svein Lorentzen on osoittanut, että Norjan kansallista historiankirjoitusta alettiin kyseenalaistaa maan oppikirjoissa 1970-luvulla.

Tutkimukseni osoitti, että nykyisin lukioissa käytössä olevista suomenkielisistä oppikirjoista useimmat kyseenalaistavat perinteisen kansallisen historiankirjoituksen monelta osin. Oppikirja, jossa kansallisella historiallisella mytologialla on suurin vaikutus Ruotsin ajan historiankirjoitukseen, on nimeltään Eepos. Kirjan mukaan esimerkiksi Suomen hakkapeliitat olivat laajalti tunnettuja Keski-Euroopan siviiliväestön keskuudessa kolmikymmenvuotisen sodan aikana, kun taas saman kustantamon julkaisema kilpaileva oppikirja Muutosten maailma kertoo heidän maineensa olleen lähinnä jälkikäteen luotu.

Vaikka paljon perinteisestä historiallisesta mytologiasta on poistettu oppikirjoista, voidaan silti havaita selviä eroja suomenkielisten ja suomenruotsalaisten sekä ruotsalaisten oppikirjojen painopisteissä. Nuijasodalle annetaan esimerkiksi huomattavasti suurempi painoarvo suomenkielisissä kirjoissa kuin suomenruotsalaisissa, ja Eerik Pommerilaisen valta-aikaa kuvataan huomattavasti negatiivisemmin ruotsalaisissa oppikirjoissa kuin suomenkielisissä, joissa aikaa kuvataan hyvinvoinnin ja Suomen suhteellisen itsenäisyyden aikakautena. Suomenruotsalainen oppikirja puolestaan painottaa suurvalta-ajan kuvausta valtion tasolla, kun taas suomenkieliset käsittelevät enemmän valtion itäpuolen paikallista historiaa. Ruotsalaiset oppikirjat keskittyvät valtion länsipuoleen ja käsittelevät esimerkiksi ainoastaan Vermlannissa asuneita suomenkielisiä. Oppikirjat heijastelevat siis jo varhaisemman ajan osalta sitä, mistä tuli totta vasta 1809 eli Suomen ja Ruotsin eroa. Aikakirja korostaa puolestaan sitä, että yhteinen historia on usein unohdettu molemmissa maissa.

Suurin kritiikki, joka kohdistuu Suomen lukioiden viidenteen kurssiin (joka käsittelee Suomen historiaa varhaisista alkuajoista vuoteen 1809), on se että se ei ole vuodesta 1994 ollut enää pakollinen kurssi. Uusimmassa opetussuunnitelmassa kurssin asemaa on vahvistettu hieman, siten että koulujen on nyt pakko tarjota sitä oppilaille. Sekä suomenkielisissä että suomenruotsalaisissa kouluissa historian ylioppilaskirjoituksissa kirjoittavista oppilaista neljäsosa valitsee kurssin. Kun kurssista tuli vapaaehtoinen 1994, jäi kurssista samalla pois ensimmäiset 60 vuotta Venäjän aikaa, mikä merkitsi että Ruotsin ajalle voitiin omistautua enemmän. Venäjän vallan aika on kuitenkin edelleen mukana kurssin ainoassa suomenruotsalaisessa oppikirjassa. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on 30 sivua vähemmän Ruotsin ajasta kuin viidestä suomenkielisestä oppikirjasta lyhytsanaisimmassa. Se, että suomenruotsalaiset oppikirjat tulevat usein jälkijunassa suomenkielisiin verrattuna, ilmeni jo väitöskirjastani Den politiska läroboken (Poliittinen oppikirja). Oletettavasti suomenruotsalaisten oppikirjamarkkinoiden pienuus tekee sen, ettei uudistettuja oppikirjoja kannata julkaista tiheään. Tämä ei tarkoita sitä, että opetus välttämättä olisi vanhentunutta, koska opettajat voivat täydentää aineistoa muista lähteistä kuin oppikirjoista.

Opetussuunnitelman mukaan pakollinen neljäs kurssi tulee aloittaa käsittelemällä "Ruotsin ajan perintöä". Mikään oppikirja ei omista tälle kahta sivua enempää ja aiheen käsittely on pakostakin karkeasti yleistävää ja joskus jopa suorastaan virheellistä.

Ne suomenkieliset oppilaat, jotka valitsevat Ruotsin ajasta kertovan kurssin, saavat oppikirjoistaan paremman kuvan aikakaudesta kuin ketkään muut oppilaat koskaan Suomessa tai Ruotsissa. Kurssin valitsematta jättävät sen sijaan saavat hyvin suppean ja puutteellisen esityksen Ruotsin ajan vuosisadoista.