Pohjoismaiset toimijat haluavat herättää intoa ja kiinnostusta tieteeseen

Michaela von Kügelgen

Kuka tahansa voi ryhtyä tutkijaksi ja tiede kuuluu kaikille – tämä tuli selväksi Hanasaaressa järjestetyssä tiedepääomaa käsittelevässä paneelikeskustelussa. Kulttuuritoimijoiden ja yhteiskunnan pitää kuitenkin olla tietoisia näkymättömistä esteistä.

Tiedepäivien aikana järjestetyn Louise Archerin tiedepääomaa käsittelevän key noten yhteydessä Hanasaari järjesti paneelikeskustelun Science capital and the equity compass.

Yksi paneelin osallistujista oli Maria Hagardt, joka toimii ruotsalaisen Vetenskap & Allmänhetin, VA, kansainvälisenä koordinaattorina ja kehittäjänä. Hän kokee tiedepääoman välineenä tieteen tuntemuksen lisäämiseksi yhteiskunnassa.

– Kyse on siitä, miten ihmiset omaksuvat tiedettä, ja miten se voi saada heidät kiinnostumaan tutkijan urasta, Hagardt sanoo.

Ruotsalaisen Teknillisen museon ohjelma- ja projektipäällikkö Linda Sandbergille työ tiedepääoman kanssa tuo mieleen työn digitaalisen osallistavuuden kanssa.

– Pitää ottaa huomioon ihmisten lähtökohdat, ja sitä kautta herättää intoa ja kiinnostusta tieteeseen.

Linda Sandberg, längst till höger i bild

Tehkää tieteestä näkyvää ja relevanttia

Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski kiteyttää tiedepääoman niihin resursseihin, jotka ihmisellä on tieteestä.

– On tärkeää ymmärtää, ettei ole ainoastaan kyse siitä, mitä tietää, vaan myös tunteista, asenteista ja ajankäytöstä. Heurekassa meillä on halu innostaa ihmisiä uteliaisuuteen ja omaan ajattelemiseen.

Paneelikeskustelussa hän nosti esiin tiedepääoman muuttavan ajatusta siitä, että tiedekommunikaatio tapahtuu ylhäältä alaspäin.

– Meillä kesti muutama vuosi tajuta, että puhuessamme tieteen lukutaidosta (science literacy) meidän pitää vaihtaa näkökulmaa 180 astetta ja seistä kasvokkain yleisön kanssa. Se toimi herätyksenä meille, Myllykoski sanoo.

Terminä tiedepääoma auttaa myös rakenteiden havaitsemisessa.

– Kyse on kulttuurisesta muutoksesta, eli siitä että teemme tieteestä näkyvää ja relevanttia, Aaltoyliopiston ohjelmajohtaja Veli-Matti Ikävalko sanoi.

Hänen mukaansa Aaltoyliopisto on päättänyt järjestää tieteellistä ohjelmaa esimerkiksi keskustakirjasto Oodissa houkutellakseen laajempaa yleisöä, kuin mikä löytäisi tiensä yliopistolle.

Mikko Myllykoski, VD för vetenskapscentret Heureka i Vanda och Maria Hagardt, chef för kommunikation och internationella relationer vid Vetenskap och Allmänhet i Sverige. Samtalet modererades av Hanaholmens projektchef Janne Wikström.

Ovet auki kulttuuri-instituutioihin

Heurekassa pohditaan paljon sitä, ketkä vierailevat museossa – mutta myös sitä, ketkä eivät tee sitä.

– Oikeudenmukaisuuskompassi on auttanut meitä ymmärtämään, mitä esteitä vierailulle on, Mikko Myllykoski sanoi.

Hän mainitsi myös Nina Simonin kirjan The art of relevance.

– Kulttuuri-instituutiot saattavat vaikuttaa yleisöltä suljetuilta. Kirjan viestissä pohditaan tapoja avata nämä ovet, Myllykoski sanoi.

Sekä asenteet että tieteen avaaminen kaikille siitä kiinnostuneille ovat avainasemassa tiedepääomaa laajennettaessa.

– En itse tule akateemisesta perheestä ja nuorempana luulin, etten voisi tehdä töitä tieteen parissa, Linda Sandberg sanoi.

Ruotsissa kansallinen työryhmä, johon VA kuuluu, kehittää parhaillaan kansallisia suosituksia tiedepääomalle.

– Kuka tahansa voi ryhtyä tutkijaksi. Me VA:lla sanomme tutkijoiden olevan täysin tavallisia ihmisiä, joilla on harvinaisen jännittävä työ, VA:n Maria Hagardt sanoi.